Jyväskylän kaupunginvaltuustossa on tehty ja käsitelty aloite Seta ry:n kouluvierailujen ja "sukupuoli-ideologisen" sisällön kieltämisestä peruskouluissa ja päiväkodeissa: Ylen artikkeli.
Vaikka valtuuston vastaus ja jatkotoimet ovat olleet asiallisia ja on todettu, ettei sellainen päätös kuulu valtuustoon, tapaus on silti huolestuttava ja raivostuttava. Tämmöinen "anti-gender" ideologia tähtää sekä sukupuolivähemmistöjen oikeuksien että seuraavan sukupolven koulutuksen heikentämiseen, ja se johtuu hyväksymättömiin seurauksiin, jollei sitä vastusteta riittävän tarmokkaasti.
Lapsilla on oikeus oppia kaikista ihmisistä ja ihmisryhmistä, joista meidän yhteiskuntamme koostuu. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat yhteiskunnan jäsenet ovat olemassa, ja lähes jokainen lapsi — mukaan lukien varhaiskasvatuksen oppilaat — tuntee tai on tavannut ihmisen, joka asuu saman sukupuolen kumppanin kanssa tai muuten kuuluu sukupuolivähemmistöön. Pienemmässä mutta merkittävässä osassa tapauksista kyseinen henkilö on perheenjäsen tai jopa vanhempi, ja sateenkaarilapsella on taattava oikeus nähdä hänen perhemuotoa normaalina ja kunnioitettavana elämäntapana.
Henkilökohtaisesti puhuen, lapsilla on oikeus tietää myös, että minä olen olemassa. Ei toki kirjaimellisesti — mutta heillä on silti oikeus tietää, että meikäläiset sukupuolibinäärin ulkopuolella elävät ovat olemassa tässä maailmassa, ja pystyä laittaa itselleen kysymyksen, saattavatko hekin kuulua homo-, trans- tai muunsukupuoliseen yhteisöön. Minullekin olisi ollut kiistämättä hyödyllistä tietää enemmän erilaisista sukupuoli-identiteeteistä aikaisemmin (jos vaadittu kieli olisi silloin jo keksitty).
Koulutuntien sisältö perustuu lisäksi lain määritelemään opetussuunnitelmaan, joka on laadittu asiantuntijoiden tekemien suosituksien perusteella, ja sehän hyvästä syystä. Koulutuksen sisältöä ei kuulu muokata aidosti poliittisista syistä — tämä johtaa vain misinformaation välittämiseen seuraavalle sukupuolelle ja tärkeän tiedon ja osaamisen hankkimisen puuttumiseen. Puuttuva ja politisoitu koulutus menee vakavasti lasten oikeuksia vastaan.
Yhdysvalloissa tällaiset puheet ja vaatimukset ovat olleet yleisiä jo pitkään aikaan, ja kyseiseen aloitteeseen sisällöltään verrattavat lait ovat astuneet jo voimaan useissa osavaltioissa, kuten Florida ja Texas. Samoin väkivallan määrä on kasvanut, johtuen (monien muiden ilkeiden tapauksien lisäksi) muunsukupuolisen teinin äskettäiseen murhaan Oklahomassa. Floridalaiset koulut ovat joutuneet myös joissain tapauksissa poistamaan jopa kaikki kirjat luokkahuoneista johtuen siitä, että pelkästään kielletyn teoksen läsnäolo olisi rangaistava teko.
Tämä on ollut yksi syy, miksi olen päättänyt asua Suomessa. Vaikka tilanne ei ole mitenkään yhtä pahaa New Englandissa tai Michiganissa (mistä olen kotoisin), asiat voisivat kääntyä huonommiksi äkillisesti. Sydäntäni särkee nähdä tällaista vihamielistä hölynpölyä suomalaisten poliitikkojen suissa, vaikkei se oikeasti mitään yllätystä ole (eikä tämä varmaan ensimmäistä kertaa ole, vain pelkästään ensimmäinen kerta, josta sain tietää). Emmeköhän me pysty parempaan.
Olemme just käyneet presidentinvaalit, joissa noin 40% suomalaisista ilmoittivat, etteivät he voineet äänestää taitavaa ja kokenutta politiikkoa hänen seksuaalisen suuntautumisen takia. Tässä pitää ottaa huomioon myös se, että Pekka Haavisto on valkoihoinen, cissukupuolinen mies — sukupuolivähemmistöjen joukossa hän on jo suhteellisen etuoikeutettu. Vuonna 2024 olisin toivonut, että tämä ei olisi enää estettä äänestää pätevää ehdokasta, mutta silti here we are: kuulee tarinoita kadulla tavatuista äänestäjistä, jotka olisivat halunneet äänestää Pekkaa, mutteivät siihen pystyneet, koska hänen puolisonsa on mies.
Asian hopea reunus, jos sellaista täytyy löytää, on se, että on olemassa nyt erittäin hyvä ja suora vastaus jatkuvasti vastaantulevaan kysymykseen siitä, miksi Pride-juhlaa tarvitaan edelleen: seksuaalisen ja sukupuolisen vähemmistöjen oikeuksia ja asemaa yhteiskunnassa ei ole valitettavasti vielä taattu edes sen verran, että yksi Suomen tunnetuista politiikoista voitaisiin arvioida pelkästään hänen taitojensa ja kokemuksensa perusteella.
Tämä ajattelutapa — että pelkästään tieto sukupuolivähemmistöjen olemassaolosta olisi jotenkin vaara lapsille — on vastustettava kaikin keinoin. Homo- ja transfobiaa ei tule hyväksyä kouluissamme kuin missään muualla yhteiskunnassamme, ja kun Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa yleistyneet hyökkäysmuodot ovat rantautuneet ja alkaneet saada jalansijaa Suomesta, enemmän on tehtävä turvaamaan oikeudet kaikille yhteiskunnallisille ryhmille. Kuten mainitsin edeltävässä kappaleessa, tämä jos mikään on selkeä todiste Pride-juhlan tarpeellisuudesta ja hyvä kannuste lähteä mukaan poliittiseen toimintaa rakentaakseen moninaista Suomea.
Tämä vaatii kuitenkin aktiivista toimintaa kaikilta tahoilta, jotka eivät halua elää homofobisessa yhteiskunnassa ja maailmassa. Ei se mikään mahdottomuus ole, mutta kehityssuunta on ollut lähiaikoina käänteistä, eikä onnistuminen ole itsestäänselvyyttä. Olkaa siksi kuuluvasti sukupuolivähemmistöjen puolesta, vaikket itse kuulu sellaiseen ryhmään. Nykyään tarvitsemme kaiken, mikä meillä on.