Viime viikonloppuna osallistuin kolmeen eri Vihreiden järjestämään peräkkäiseen tapahtumaan pääkaupunkiseudulla.
Green Sisu järjesti sen vuosikokousta (ja tämän vuoden hallituksen ensimmäistä lähitapaamista) perjantaina Helsingissä. Olemme muun muassa hyväksyneet uudet säännöt ja valinneet uuden hallituksen jäsenen — yksityiskohtaisempi yhteenveto päivästä löytyy tästä (englanniksi). Hyvästä tuurista kokouksemme meni päällekkäin toisen valtakunnallisen tapahtuman kanssa, ja pääsimme puhumaan ja ideoimaan heidänkin kanssa ennen kuin kaikki meni kotiin. Green Sisun kokoukseen osallistui myös ihana pörröinen koira, josta kukaan ei valitettavasti muistanut ottaa kuvaa.
Seuraava tapahtuma oli lauantain puheenjohtajapäivä Tikkurilan Heureka-museon tapahtumatiloissa. Keskustelimme tulevista euro- ja kuntavaaleista sekä vapaaehtoisten aktivoimisesta ja organisoinnista, ja vaihdoimme vinkkejä erialisten paikallis- ja valtakunnallisjärjestöjen johtajistojen kanssa. Vaikken ole itse minkään yhdistyksen puheenjohtaja, en ollut ainoa muu hallituksen jäsen siellä, ja tiedotukset ja ohjeet olivat yhtä arvokkaita kenelle tahansa johtavassa asemassa olevalle.
Viimeisenä päivänä oli lähinnä Viitteen liittohalltuksen jäsenille tarkoitettu sosiaalinen lähitapahtuma. Kyseinen tapaaminen sekä muut viikonlopun menot ovat tarjonneet monia hyviä verkostointi- ja ylipäätään hengailumahdollisuuksia eräiden Vihreiden kanssa, jotka asuvat muualla kuin Turussa. Tämä ja sen tuoma yhteisöllisyyden tunne on aina tärkeä osa yhteisön toiminnasta, oliko se työryhmä, yhdistys tai puolue — se vastaa väistämättömään inhimmilliseen sosiaalisen kontaktin tarpeeseen ja luo ryhmähenkeä, jota ilman yhdistys ei yhdisty.
Jos minun olisi pakko nimittää yksi tärkein teema, joka määritteli näiden kolmen päivän tapahtumat, se olisi monikielisyys. Perjaintain Green Sisun vuosikokouksesta Sofia Virran erittäin tärkeään nostoon ruotsin kielen tärkeydestä osana vihreää politiikkaa oli vain harvoja hetkiä, kun en miettinyt monikielisyyden tarpeellisuutta ja mahdollisuutta Suomessa. Kyllä maahanmuuttajana ja Green Sisun edustajana kahdessa tapahtumassa minulla oli ehkä enemmän perustetta ajattella juuri tätä kysymystä, mutta onhan se silti tärkeä. Elämme monikulttuurisessa maailmassa nopeasti monikulttuuristuvassa maassa, ja ruotsin, englannin, ja Suomen muiden vähemmistökielten rooli tulee vain kasvamaan.