Sekä Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta että kansanedustaja Fatim Diarra ovat kommentoineet hallituksen viime päivinä julkaistua antirasistista Me puhumme teoin -kampanjaa. Heidän kritiikkinsä ovat aiheellisia; suosittelen vahvasti molempien artikkelien lukemista.
Älkää erehtykö: rasismi on ollut ja on edelleen merkittävä ongelma Suomessa, ja rehellinen ja tieteeseen pohjautuva antirasistinen työ olisi tervetullut myös konservatiivimmilta tahoilta. Sen on oltava kuitenkin tosissaan. Tehokas antirasistinen toiminta vaatii muun muassa sitä, ettei toinen käsi ruoki itse kitkettävää ongelmaa kun toinen on korjaavinaan sen pinnallisimpia esiintymismuotoja — ja tämä hallitus ja sen ministerit ovat ajaneet jo pitkään erittäin rasistista politiikkaa, erityisesti maahanmuuton suhteen. Kuten olen aiemmen todennut RKP:n esittämiin maahanmuuttohelpotuksiin liittyen, antirasistiseen kampanjaan kannattaa myös suhtautua varauksellisesti, kun se on saanut alkunsa Perussuomalaisten hallituskumppanilta.
Kuten useassa uutislähteessä on lukenut, Perussuomalaiset eivät edes sitoudu puolueena kyseiseen kampanjaan, vaikka he hallituksessa ovat ja ainakin periaatteessa heidän pitäisi tukea hallituksen yhteistä toimintaa. Tämä ei ole kuitenkin kovin iso ihme, kun muistaa, että yksi Perussuomalaisten ministeri on joutunut jo eroamaan aiemman kansallissosialistiseen mielenosoitukseen osallistumisensa vuoksi. Kannattaa kyseenalaistaa myös sitä, etteivät Kristillisdemokraatitkaan näytä sitoutuvan kampanjaan — haluaisin uskoa, että rasismi olisi heidän takaamia kristillisiä arvoja vastaan, muttei tuo valitettavasti käytännössä usein pidä paikkaansa.
Jos haluaa oikeasti puhua teoin, on pakko aloittaa teoista ja antaa sanoilla puhumisen ottaa takapenkki. Tässä oleellisinta on muun muassa se, ettei saa hyväksyä rasismia myöskään yhteistyökumppaneilta tai niiltä, vaikka se tarkoittaisi poliittisia menetyksiä lyhyellä aikavälillä. Mikään hallituspuolue ei ole tähän saakka onnistunut edes vinkkaamaan siihen suuntaan, vaan päinvastoin — usea heistä on valmis antaa sen rasismin olla, kunhan talouspolitiikkansa toteutuu.
On vastuutonta tuhlata aikaa pinnalliseen kädenpesuun rasismin suhteen, kun samalla romanilaislapsilta evätään palveluja ravintoloissa ja hallitus kohdistuu yhtä tiukempia vaatimuksia maahanmuuttajiin. Päätöksentekijän tehtävä on osoittaa arvomaailmaa hänen tekemiensä päätöksien kautta, ja sillä ohjeistaa maatamme kohti moninaisempaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa tulevaisuutta. Oikeasti antirasistinen toiminta ei vaadi kauniita sanoja, vaan selvää ja merkittävää toimintaa — ja tulen uskomaan hallituksen hyvään tahtoon vasta silloin, kun tämä alkaa näkyä sen ajamassa politiikassa.
Luulen odottavani valitettavasti aika pitkään.