This post is also available in English.
Tämä eilisen Yle-artikkeli käsittelee ensisijaisesti työperäistä maahanmuuttoa, mutta ensimmäisen pykälän tarina on jäänyt aika kovasti mieleen: Suomeen työperäisellä oleskeluluvalla muuttaneen työntekijän lapsi on joutunut lähtemään pois Suomesta ja vanhempiensa luota täytettyään 18 vuotta.
Näin ei pitäisi käydä. Laillinen täysi-ikäisyys ei tarkoita, että henkilöllä olisi heti verkosto, asuinpaikka, tai mitään muuta missään muualla paitsi vanhempiensa luona. Täysi-ikäisyys ei myöskään tarkoita sitä, että henkilö ei enää tarvitsisi vanhemmiltaan tukea. Suomi on tällaisessa tapauksessa usein 18 vuotta täyttävän ja vanhempiensa luona asuvan henkilön ainoa varsinainen koti, eikä hänen pitäisi joutua lähtemään ulkomaille tultuaan vihdoin aikuiseksi.
Akuutti ongelma voitaisiin ratkaista suhteellisen pienellä muutoksella maahanmuutto- ja oleskelulupalakiin: sallitaan se, että Suomessa laillisesti oleskelevan alaikäiselle lapselle myönnettyä oleskelulupaa voisi jatkaa myös sen jälkeen, kun lapsi täyttää 18 vuotta, jos vanhempansa asuvat edelleen Suomessa. Lupaa voisi jatkaa niin kauan kuin on tarpeellinen, mutta nuoren aikuisen tulisi vaihtaa työ- tai opiskeluperusteiseen lupaan silloin, kun hän saisi Suomessa vakituisen työ- tai opiskelupaikan.
Hiukan laajempi — ja minun mielestäni oikeudenmukaisempi — uudistus oleskelulupajärjestelmälle olisi kuitenkin se, että oleskelulupaa perhesiteiden perusteella saisi myöntää kenelle tahansa ydinperheen (tai hiuken laajemman perheryhmän) jäselle iästä ja suhteen tarkasta luonteesta huolimatta. Nykyään muulle omaiselle kuin puoliso tai alaikäinen läpsi voi myöntää oleskeluluvan vain hyvin rajoitetuissa tilanteissa, eikä ole mahdollista esim. kutsua eläkeikäisiä vanhempiasi asumaan sinun luona Suomessa, vaikka heidän tai sinun taloudellinen tilanne sen muuten sallisi.