Luettavissa myös englanniksi.
Eilen olin Turku Pridessa!
Siellä tapahtui paljon mahtavia asioita. Sain johtaa huutoja kulkueen etupäästä; sain leikitellä sukupuolipresentaatiollani; ja kulkueen jälkeen tapasin puistossa henkilön, joka kertoi äänestäneeni minua huhtikuussa. Ei satanut kunnolla ollessani ulkona, vaikka tihkutti vähän.
Olen kuitenkin introvertti. Kulkueessa marssiminen on hauskaa, mutta se on myös todella väsyttävä; kulkueessa huudattaminen ja sen jälkeen puistossa oleskeleminen ja ihmisten kanssa puhuminen tuovat sille uutta tasoa. En halua väittää, etten tekisi noita asioita niiden omien ansioiden takia, mutta vaikka kvääri olen, intoani olisi vähemmän, jos Pride olisi vain bileet.
Lopuksi käyn Pridessa sen takia, että se on poliittinen. Ja nykyään Priden poliittinen ydin — se osa, jonka takia se on protesti, eikä vain bileet — tuntuu yhä olennaisemmalta.
Ja siksi minä näyttäydyn. En pelkästään, koska haluan nähdä värikkäiden ihmisten marssia kaupungin läpi. En pelkästään, koska haluan leikitellä asuilla ja sukupuoli-ilmaisulla. Näyttäydyn, koska suuret osat maapallosta ovat sellaisten ihmisten vallassa, jotka toivoisivat minun olevan olematta ja tahtovat uhata minua takaisin kaappiin.
Näyttäydyn näyttääkseni heille, ettei tuo ikinä tule tapahtumaan.
Hyvää Pridea kaikille. Emme katoa taistelematta.
