Also available in English.
Sofia Virta on ilmoittanut tiistaina, ettei hän jatka TPS:n hallituksessa. Syy on ilmeisesti arvoristiriita sen kanssa, että seura on sallinut Veli-Matti Savinaisen kieltäytyä Pride-paiden käytöstä viimeaikaisessa ottelussa.
Sofian päätös oli oikea, mutta se tuo esiin myös toisen tärkeän ja yhden kansanedustajan hallituksen jäsenyyspäätöstä syvällisemmän aiheen: se, miksi kansanedustajia ja muita julkisia hahmoja pyydetään sellaisiin tehtäviin alussakaan.
Kansanedustajan tehtävä on (muun muassa) edustaa tietynlaisia arvoja. Jos hänelle tarjotaan paikka tietyn seuran hallituksessa, ja hän päättää ottaa sen vastaan, tämä on viesti, että seuran toimintakin on hänen arvojen mukainen (tai ainakin hänen arvojen sallima). Jos hän puolestaan päättää myöhemmin jättää tehtävän, se on suora viesti, ettei seruan toiminta ole enää hänen arvojen mukaan hyväksyttävä.
Asia on joillakin tavoilla verrattavissa rauhanturvaajien tehtävään estääkseen sotaa: rauhanturvaajia lähetetään alueeseen siinä tarkoituksessa, että jos joku osapuoli hyökkää sen alueen kimppuun, hyökkäys kohdistuu myös rauhanturvaajia lähettäneeseen osapuoleen, minkä takia tämäkin saattaisi reagoida hyökkäykseen. Samoin kansanedustajan tai muun julkisen ja julkisesti tiettyjä arvoja edustavan henkilön läsnäolo tärkeän järjestön hallituksessa toimii: se luo järjestölle metaforinen kompastuslanka, jonka esittämien arvojen vastainen toiminta "laukaisee".
Tämän saattaa kuulostaa täysin ilmiselvältä, mutta teidän, että moni ihminen joskus kysyy, miksi esimerkiksi kansanedustajille kertyy usein niin monta sellaista hallituspaikkaa. Vaikka kansanedustaja tuo ehdottomasti kokemusta ja asiantuntemusta, se tuo myös jotain paljon arvokkaampaa: vakuutta, että järjestö noudattaa sen julistamia arvoja.
Näin ei valitettavasti aina käy.