Also available in English.
Kansainvälisen transnäkyvyyden päivän ja toissapäivänä onnistuneesti yli 50 000 allekirjoitusta saaneen, kolmannen juridisen sukupuolen vaativan Olemme olemassa -kansalaisaloitteen kunniaksi halusin avata ajatuksistani sekä juridisista sukupuolesta että nimistä.
Henkilön sukupuolen ja nimen määrittely ei kuulu valtiolle. Valtion yksi ja ainoa tehtävä näiden asioiden suhteen on vahvistaa yksilön itse valitsemat sukupuoli ja nimi, sekä luoda tilaa niille, joiden valinta on edelleen epävarma.
Tästä huolimatta on kuitenkin selvä, että moni ihminen — mukaan lukien moni transkirjolla oleva henkilö — hyötyy suoranaisesti siitä, että valtio tunnustaa aktiivisesti heidän sukupuoli-identiteettiänsä. Kun usea muu taho yrittää kyseenalaistaa jonkun oikeutta kuulua todelliseen sukupuoleensa, virallisen sukupuolimerkinnän voimaa ei kannata aliarvioida, eikä on hyväksyttävää pidättäytyä tekemästä mitään niin tärkeän asian eteen siinä toivossa, että asia jotenkin ratkaisee itsensä kansalaisten tai luonnollisten sosiaalisten voimien toimesta. Näin ollen ei olisi tässä kohtaa hyvä idea luopua kokonaan juridisen sukupuolen käsitteestä, vaikka kuinka jotkut meistä haluaisivat elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa sukupuolesta ei tarvitse ajatella lainkaan.
Sama logiikka pätee myös nimien suhteen. Transtaustaisena ihmisenä olen elänyt monia pitkiä jaksoja, joiden aikana olisin ollut mieluummin ilman mitään virallista nimeä, enkä usko, että olen tässä asiassa täysin yksin. Ei ole kuitenkaan valitettavasti vielä itsestäänselvyys, että valittu (tai jopa riittävän poikkeuksellinen annettu) nimi hyväksytään edes silloin, kun se on virallistettu. Ihimisillä on oltava mahdollisuus taata nimiään myös virallisin ja byrokraattisin keinoin, jotta pieni ryhmä vihamielisistä häiritsijöistä ei voi ottaa sitä pois. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että jokaisella olisi aina pakko olla virallinen nimi, samoin kuin jokaisella ei saa olla aina pakko olla virallista sukupuolimerkintää.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nimen tai sukupuolimerkinnän vaihtamisen tulee onnistua pelkällä ilmoituksella ilman todistusvaatimusta kaikenikäisille ja kaikille maassa asuville. Nimen valintaa ei saa rajoittaa muusta syystä kuin vilpin estäminen tai tapauksessa, jos nimi aiheuttaa selvää ja todistettavaa vahinkoa sen omaavalle kouluikäiselle tai sitä nuoremmalle lapselle. Sukupuolen valintaa ei tule rajoittaa lainkaan, ja miehen ja naisen lisäksi on oltava myös kolmas muunsukupuolinen vaihtoehto sekä mahdollisuus jättää kenttä tyhjäksi. Vastasyntyneen lapsen sukupuolikenttä tulee jättää lähtökohtaisesti tyhjäksi, että lapsi saa sitten itse määritellä sen hänen ollessaan valmiina.
Lääketieteellisistä syistä tarpeelliset sukupuoleen tai sukuelimien tilaan liittyvät tiedot tulee erottaa kokonaan juridisesta sukupuolesta ja luokitella luottamuksellisiksi muiden terveyteen liittyvien tietojen tapaan. Nämä asiat ovat usein tosi herkät monille ihmisille, samoin kuin esimerkiksi paino tai hedelmällisyyteen liittyvät ongelmat — ei ole mitään perusteltua syytä, miksi niiden pitäisi olla julkisia, saati henkilökorteissa. Henkilön sukuelimien tila tai määritelty sukupuolensa syntymähetkellä tulee pitää luottamuksellisina ja salata kaikilta muilta tahoilta kuin ne, joille henkilö on tarkoituksella päättänyt luovuttaa kyseiset tiedot.
Vilpin torjumiseen voidaan tunnistaa ihmisiä sukupuolineutraalilla henkilötunnuksella, joka ei lähtökohtaisesti muutu elämän aikana eikä tarvitse tulla näkyville muualla kuin virallisissa tilanteissa. Samoin henkilökortilla oleva kuva, sormenjäljet, ja muut sukupuoleen liittymättömät seikat mahdollistavat ihmisten tunnistamisen ja toisistaan erottamisen paljon tehokkaammin kuin binäärinen sukupuolimerkintä.
Olen joutunut hyväksymään, että yllä mainittuun ihannetilanteeseen ei todennäköisesti pääse yhdellä suurella hypyllä. On kuitenkin aina mahdollista ottaa pienempiä askeleita kohti tätä päämäärää, joilla isommat ongelmat saadaan korjattua mahdollisimman nopeasti.
Ensimmäiset kaksi helpointa askelta ovat mielestäni kolmannen juridisen sukupuolen käyttöönotto sekä ikärajan poistaminen sukupuolimerkinnän vaihtaessa. Jonkin verran tietokantojen päivittämisestä huolimatta ensimmäinen niistä olisi todella yksikertainen ottaa käyttöön myös byrokraattisesti, kun puolestaan toinen ei käytännössä vaatisi mitään hallinnollisia muutoksia. Vasta täyteen tullut Olemme olemassa -kansalaisaloite osoittaa kansalaisten parissa vahvaa poliittista tahtoa edistää etummaisen askeleen toimeenpanoa lähitulevaisuudessa; toivon myös, että jälkimmäistäkin voidaan edistää tulevan hallituskauden aikana.
Suurimmat esteemme ovat, kuten aina, ihmisten asenteet ja poliittinen tahto. Kumpikaan näistä esteistä ei poistu itsestään, mutta uskon, että kaikki tässä postauksessa esittämäni tavoitteet ovat saavutettavia lähitulevaisuudella, jos niihin painostavat sekä aktivistit että meidän puolellamme olevat poliitikot. On tärkeää muistaa, ettei tätä varten tarvitse muuttaa maailmaa, vaan pelkästään päivittää vanhentuneita sosiaalisia ja valtiollisia rakenteita heijastamaan totuuksia, jotka ovat aina olleet näin.