Also available in English.
Tänään on kansainvälinen transihmisten muistopäivä. Minun kuuluu kirjoittaa perinteinen muistoteksti.
Mutta minusta ei heru perinteistä muistotekstiä.
Kaikki tilastot on jo listattu, kaikki kulkueet suunniteltu ja kävelty, ja suruni ja pelkoni ovat ehtinyt muuttua vihaisuudeksi — ja sekin on lopuksi ehtinyt jäähtyä samaksi synkeäksi määrätietoisuudeksi, jonka ensiksi tunsin pari päivää sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022.
Ja siitä on tullut minun transaktivismin ydin.
On aina tärkeää pitää hetki muistaa ja surra. Mutta tuo osa työstä on jo tehty. Nyt on aika todeta, että kun niin moni haluaa tappaa meidät, meille ei jää kuin yksi todellinen vaihtoehto: nousta rohkeasti yhdessä seisomaan, yhdistää voimiamme, ja pysäyttää heidät.
Koska he eivät pysähdy ennen kuin heidät pysäytetään.
Muttemme katoa minnekkään. Emme ikinä peräänny.
Ja taistelemme, kunnes voitamme.